tiistai 5. huhtikuuta 2016

Jos näköä ja kuuloa ei olisi keksitty

Mitä jos näköaistia ei olisi koskaan keksitty? Onhan nytkin olemassa eliölajeja, jotka ovat luonnostaan sokeita. Ainakin juoksujalkaisissa on sokeita lajeja

Entä jos ihmislaji olisi alun perin sokea. Hmm. Kuvitellaanpa vähän.

Autoja ei ajaisi kukaan, mutta voisi niitä silti olla olemassa. Kaikki liikennevälineet kulkisivat automaattiohjauksella. Metrossa olisi laituriseinät, jotta kukaan ei putoaisi raiteille tai sitten kaikki vain osaisivat varoa.

Sokealle Kimi Räikköselle ei kuitenkaan olisi töitä. Paitsi jos olisi jokin kuuloon perustuva Formula 1.

Nykyurheilijoilla voisi olla vähän vaikeaa muutenkin. Kenties Messi laukoisi maaleja jalkapallolla, jonka sisällä helisisi jokin kulkunen? Tai sitten hän olisi haka maalipallossa tai sokkopingiksessä. Nyrkkeilyyn tulisi mielenkiintoinen varjonyrkkeilyelementti. Katsojat – tai kuulijat – eivät kyllä pysyisi kärryillä.

Kaikki käyttäisivät valkoista keppiä tai opaskoiraa. Vai käyttäisivätkö sittenkään? Ympäristö olisi joka tapauksessa tehty turvalliseksi, joten keppiä tai koiraa ei välttämättä tarvittaisi. Ja eihän keppi olisi ainakaan valkoinen, kun värejä ei olisi tai ainakaan niistä ei tiedettäisi. Ehkä erilaisia kosketeltavia pintoja ja merkkejä olisi paljon enemmän kuin nyt.

Kaupoissa kaikki tuotteet olisivat hiplattavissa ennen ostopäätöstä. Juomapurkit ja muut pakkaukset olisi merkitty jotenkin tunnistettaviksi. Pistekirjoituksella?

Kun ihmiset kuulisivat askeleiden lähestyvän, he sanoisivat: - Hei, Pekka Niemi tässä. Ja vastaantulija vastaisi muutakin kuin: - Ömmhh.

Elokuvat ja teatteriesitykset sisältäisivät paljon puhetta ja muuta ääntä. Ne olisivat paremminkin kuunnelmia. Hiljaisia visuaalisia jaksoja ei olisi. Sokea Aki Kaurismäki saattaisi olla vaikka kuvanveistäjä. Sanaa kuva ei käytettäisi. Valkokankaita ja näyttöjä ei niitäkään olisi.

Lisätään vaikeusastetta. Entä jos näön lisäksi kuuloakaan ei olisi koskaan ollut?

Kaikki aistiminen perustuisi kosketukseen. Haju ja maku toki auttaisivat hiukan.

Ihmiset voisivat liikkua itsenäisesti esimerkiksi kaiteilla tai kohomerkinnöillä merkittyjä kulkureittejä, joita olisi paljon. Aina kun joku tulisi vastaan, tervehdittäisiin kädestä. Tuttuja halattaisiin ja pidettäisiin kosketusetäisyydellä. Kommunikoitaisiin jotenkin viittomakielen tapaan.

Musiikkia ei olisi keksitty, mikä tuntuu ikävältä. Mutta konserttien sijaan olisi ehkä värähtelytapahtumia, joissa erilaiset kappaleet ja pinnat värähtelisivät eri taajuuksilla. Ääntä ei kuuluisi, mutta liike tuntuisi.

Tätä kuvittelua voisi jatkaa pitkään. Keksitkö lisää esimerkkejä?

Jos näköä ja kuuloa ei koskaan olisi ollut, emme osaisi kaivata niitä. Nytkin näön tai kuulon tai molempien puute on monelle arkipäivää. Itse näen vielä jonkin verran, mutta en tiedä, miten kauan. Pelkään sokeutumista, mutta toisaalta taas en pelkää. Tästä kirjoitan lisää myöhemmin.

Ilman näköä ja kuuloa voi joka tapauksessa aistia paljon. Koskettaa läheistä ihmistä. Haistaa eksoottisia kukkia, miellyttävän hajuveden tai hyvän kahvin. Maistella loistavaa ruokaa.

2 kommenttia:

  1. Hieno avaus! Oletko muuten lukenut Jose Saramagon kirjan Kertomus sokeudesta, tai katsonut sen pohjalta tehnyt elokuvan? Veera

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta! En ole lukenut enkä katsonut, mutta kirja on kyllä ns. lukulistalla! Nyt se nousee kyllä listalla vähän ylöspäin.

    VastaaPoista