lauantai 23. huhtikuuta 2016

Vammaiset ja blogien vihapuhe

Sosiaalinen media on laskenut vihapuheen kynnystä. On helppo julkaista blogissa postauksia vaikkapa jotakin kansanryhmää vastaan.

Lainsäädäntö ei tunne vihapuhetta, mutta kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka levittää tai pitää yleisön saatavilla lausuntoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää seuraavin perustein:

•    rotu, ihonväri, syntyperä
•    kansallinen tai etninen alkuperä
•    uskonto, vakaumus, poliittinen kanta
•    seksuaalinen suuntautuminen
•    vammaisuus

Mietitäänpä näitä ryhmiä ja niistä sosiaalisessa mediassa nyky-Suomessa julkaistavia lausuntoja.

Onko kukaan törmännyt rotua, ihonväriä tai syntyperää panetteleviin tai solvaaviin lausuntoihin blogeissa tai muussa sosiaalisessa mediassa? Epäilemättä.

Entä kansallista tai etnistä alkuperää? Varmasti.

Uskontoa, vakaumusta tai poliittista kantaa? Kyllä.

Seksuaalista suuntautumista? Varmasti sitäkin, onhan Pride-kulkueeseen itseensäkin kohdistettu uhkaa.

Mutta onko vammaisia uhattu, paneteltu tai solvattu sosiaalisessa mediassa?

Hmm. Eipä muistu mieleen ainakaan minulle. Muistatko tai tiedätkö sinä? Toki moni on vammaisena varmasti kohdannut uhkaa esimerkiksi ulkona liikkuessaan.

- Tolta pitäs ottaa toi valkonen keppi pois!
tai
- Saatanan sokee, mitä sä täällä teet, olen itsekin saanut esimerkiksi kuulla.

Oikeusministeriö selvitti äskettäin vähemmistöryhmiin kohdistuvaa vihapuhetta ja häirintää. Yksittäiset ihmiset kohtasivat niitä eniten julkisilla paikoilla ja toiseksi eniten internetissä, kuten keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Vammaisten vastauksissa korostui kuitenkin palvelujärjestelmän taholta koettu syrjintä.

Mutta jos pysytään sosiaalisessa mediassa, niin on hyvä, jos siellä uhkauksia vammaisia kohtaan on vain vähän. Tekee kuitenkin mieli kysyä, miten vammaiset eroavat muista yllä mainituista ryhmistä, kun heihin – tai siis meihin – ei ole kohdistunut samanlaista uhkaa.

Olisivatko syynä eri ryhmistä aiheutuvat kustannukset? Rotu, uskonto tai syntyperä eivät sinänsä lisää kustannuksia. Toki turvapaikanhakijat luonnollisesti tarvitsevat ainakin aluksi enemmän esimerkiksi sosiaalipalveluja kuin suomalaiset keskimäärin. Mutta niin tarvitsevat vammaisetkin mm. kuljetus- ja avustajapalveluja, joita tosin pyritään niistäkin kovasti säästämään. Kustannukset eivät kuitenkaan näytä selittävän uhkailun määrää.

”Ne vie meiän naiset ja työpaikat.” Tämä ikiaikainen peruspelko voisi kyllä hyvin selittää kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella uhkailun. Toisaalta tavallista heteroa tuskin haittaisi, jos maahanmuuttajat korjaisivat kaikki homot pois. Vammaiset puolestaan eivät suurta osaa naisista (tai miehistä) ja työpaikoista vie. Vammaiset elävät useammin yksin ja käyvät harvemmin töissä kuin vammattomat. Siinä suhteessa tämä kyllä olisi hyvä selitys blogiuhkailujen puuttumiselle.

Luulen kuitenkin, että looginen selitys voisi olla se, että paatuneinkin kansankiihottaja tietää, että hänestä ei voi tulla erirotuista tai hän ei käänny toiseen uskontoon tai ala somaliksi eikä myöskään muutu homoseksuaaliksi.

Mutta vammaiseksi hän saattaa tulla kuten kuka tahansa ihan ilman omaa tahtoaan, minä päivänä tahansa.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Jos näköä ja kuuloa ei olisi keksitty

Mitä jos näköaistia ei olisi koskaan keksitty? Onhan nytkin olemassa eliölajeja, jotka ovat luonnostaan sokeita. Ainakin juoksujalkaisissa on sokeita lajeja

Entä jos ihmislaji olisi alun perin sokea. Hmm. Kuvitellaanpa vähän.

Autoja ei ajaisi kukaan, mutta voisi niitä silti olla olemassa. Kaikki liikennevälineet kulkisivat automaattiohjauksella. Metrossa olisi laituriseinät, jotta kukaan ei putoaisi raiteille tai sitten kaikki vain osaisivat varoa.

Sokealle Kimi Räikköselle ei kuitenkaan olisi töitä. Paitsi jos olisi jokin kuuloon perustuva Formula 1.

Nykyurheilijoilla voisi olla vähän vaikeaa muutenkin. Kenties Messi laukoisi maaleja jalkapallolla, jonka sisällä helisisi jokin kulkunen? Tai sitten hän olisi haka maalipallossa tai sokkopingiksessä. Nyrkkeilyyn tulisi mielenkiintoinen varjonyrkkeilyelementti. Katsojat – tai kuulijat – eivät kyllä pysyisi kärryillä.

Kaikki käyttäisivät valkoista keppiä tai opaskoiraa. Vai käyttäisivätkö sittenkään? Ympäristö olisi joka tapauksessa tehty turvalliseksi, joten keppiä tai koiraa ei välttämättä tarvittaisi. Ja eihän keppi olisi ainakaan valkoinen, kun värejä ei olisi tai ainakaan niistä ei tiedettäisi. Ehkä erilaisia kosketeltavia pintoja ja merkkejä olisi paljon enemmän kuin nyt.

Kaupoissa kaikki tuotteet olisivat hiplattavissa ennen ostopäätöstä. Juomapurkit ja muut pakkaukset olisi merkitty jotenkin tunnistettaviksi. Pistekirjoituksella?

Kun ihmiset kuulisivat askeleiden lähestyvän, he sanoisivat: - Hei, Pekka Niemi tässä. Ja vastaantulija vastaisi muutakin kuin: - Ömmhh.

Elokuvat ja teatteriesitykset sisältäisivät paljon puhetta ja muuta ääntä. Ne olisivat paremminkin kuunnelmia. Hiljaisia visuaalisia jaksoja ei olisi. Sokea Aki Kaurismäki saattaisi olla vaikka kuvanveistäjä. Sanaa kuva ei käytettäisi. Valkokankaita ja näyttöjä ei niitäkään olisi.

Lisätään vaikeusastetta. Entä jos näön lisäksi kuuloakaan ei olisi koskaan ollut?

Kaikki aistiminen perustuisi kosketukseen. Haju ja maku toki auttaisivat hiukan.

Ihmiset voisivat liikkua itsenäisesti esimerkiksi kaiteilla tai kohomerkinnöillä merkittyjä kulkureittejä, joita olisi paljon. Aina kun joku tulisi vastaan, tervehdittäisiin kädestä. Tuttuja halattaisiin ja pidettäisiin kosketusetäisyydellä. Kommunikoitaisiin jotenkin viittomakielen tapaan.

Musiikkia ei olisi keksitty, mikä tuntuu ikävältä. Mutta konserttien sijaan olisi ehkä värähtelytapahtumia, joissa erilaiset kappaleet ja pinnat värähtelisivät eri taajuuksilla. Ääntä ei kuuluisi, mutta liike tuntuisi.

Tätä kuvittelua voisi jatkaa pitkään. Keksitkö lisää esimerkkejä?

Jos näköä ja kuuloa ei koskaan olisi ollut, emme osaisi kaivata niitä. Nytkin näön tai kuulon tai molempien puute on monelle arkipäivää. Itse näen vielä jonkin verran, mutta en tiedä, miten kauan. Pelkään sokeutumista, mutta toisaalta taas en pelkää. Tästä kirjoitan lisää myöhemmin.

Ilman näköä ja kuuloa voi joka tapauksessa aistia paljon. Koskettaa läheistä ihmistä. Haistaa eksoottisia kukkia, miellyttävän hajuveden tai hyvän kahvin. Maistella loistavaa ruokaa.